Kuva Metsähallituksen esitteestä. Nuotiopaikkoja, vessoja jne. on aika tieheässä - ainakin näin syksyllä, kun kauniina lauantaipäivänä kävijöitä vaikutti olevan tasan yksi.
Kelvene, pitkä harjusaari, on keskeinen osa kansallispuistoa. Saari on lähes 10 km pitkä, joten käveltävää on. Melko helppokulkuinen polku kulkee pääosin rantojen läheisyydessä, mutta sen verran harjun ylitystä tulee, että aikaa on varattava. jos aikoo taaperrella koko polun.
Syksyn viileydessä ei kävijöitä juuri ole, joten satunnainen kulkija saa nauttia ruskan väreistä ihan omassa rauhassaan.
Rannat ovat melko lailla luonnontilaiselta vaikuttavia, vaikka melko vilkkaasti liikennöidyllä paikalla kuitenkin loppujen lopuksi ollaan.
Kauriiden ja hirvien jälkiä on paljon, mutta niin ovelasti ne väistelevät kulkijaa, etteivät juuri silmiin satu. Saaren keskiosan tiheät metsät ja korkeuserot auttavat piilottelijoita.
Päijänteen vesi on vähäsateisen kesän jäljiltä alhaalla, alhaammalla kuin miesmuistiin. Jos syksy ei ole sateinen, saattaa sähköstä olla talvella pientä niukkuutta.
Saaren erikoisuuksiin kuuluu pieni lampi, ilmeisesti suppa, jonka pinta on karttamerkintöjen mukaan suunnilleen 1,5 metriä järven pintaa korkeammalla.
Ruskan värejä on vielä maisemassa, vaikka lehdet alkavatkin olla suurelta osin jo varisseet. Seuraava kovempi tuuli pudottanee loputkin, ja puut siirtyvät odottelemaan kevättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti