Kim Weston vieraili vaimoineen Kuusamon luontokuvapäivillä. Seuraavana viikonloppuna sitten oli Savonlinnaan junailtu työpaja, jossa osallistujat saivat tutustua Westonin kuvaustapaa ja tyyliin ihan kädestä pitäen, tai ainakin melkein. Omin voimin joka tapauksessa.
Ansio tästäkin tapahtumasta lankeaa alun pitäen Kirmo Wilenin innokkuudelle, sitten käytännön toteutuksena paljolti Saimaan kameraseuran aktiiveille: Mari ja Tommi Joutjärvi ja Jukka Kosonen. Infra, kuten sapuskat, saunat jne. oli vallan hienosti järjestetty. Paikkakin oli melko upea. Tolvanhelmi-niminen huvila, vai miksi sitä nyt kutsuisi, on kauniilla ja rauhallisella paikalla veden ympäröimänä. Niemi tosin on melko korkea, rantaan on lyhyt matka, mutta alaspäin.
Lauantai kuvattiin, sunnuntai sitten aloitettiin Kimin palautteella - kuinka ollakaan, sitten kuvattiin taas. Mielenkiintoisinta oli ehkä seurata Kimin omaa työskentelyä. Hänellä näytti olevan melko selvä visio siitä, mitä aikoo saada aikaan jo kuvaamaan ryhtyessään. Mitään kokeilemista ja hakemista ei ollut, määrätietoinen mallin tai mallien ohjaus ennakolta suunniteltuun paikkaan ja asentoon, sitten muutama ruutu haarukointia ja se oli siinä. Vanha RB palveli edelleen työkaluna, sommittelu tapahtui kamerassa. Jälkikäteen rajausta hän ei kuulemma suuremmin harrasta, kuva tehdään negasta sellaisenaan, toki tavanomaiset sävyjen säädöt ovat käytössä.
Kimin kuvia oli nähty niin julkaisuissa, netissä kuin näyttelyssäkin, joten hänen tyylinsä ei mikään uusi ihmetyksen aihe ollut. Minuun teki suurimman vaikutuksen se mainittu määrätietoisuus ja suunnitelmallisuus - kuva oli tavallaan olemassa jo etukäteen tekijän mielessä, toteutus sitten oli sen konkretisointia. Toinen Kimin moneen kertaan mainitsema oppi liittyi mallin ja kuvaajan suhteeseen. Hän korosti sitä, että malli on toinen ihminen, joka osallistuu teoksen luomiseen, ja se on kuvaajan otettava huomioon. Kun vartalotutkielmissa kohde kieltämättä esineellistyy valon, varjon ja muotojen estetiikaksi, on kuvaajan siihen keskittyessään helppo unohtaa se inhimillisen vuorovaikutuksen puoli asiasta.
Tiukkojen rajausten ystävänä Kim pätki rajauksissaan raajoja aika surutta. Termejä entry- ja exit point hän käytti ahkerasti sommitelmiaan selitellessään: kuvassa on kohta, josta katse tulee kuvaan, ja samaten poistumiskohta. Terveellinen muistutus siitä, että toisinkin voi ajatella - itse kun olen useimmiten lähtenyt siitä, että kuvassa on pääaihe, johon katse kiinnittyy.
Säitten suhteen tuuri oli melko uskomaton: lämmintä, tyyntä, aurinkoista - syyskuun puolivälissä! Mallin osa ulkona ilman vaatteita poseeraillessa on helposti melko viluista hommaa kesälämpimälläkin, vähänkin huonommalla säällä tuokiot jäävät lyhyiksi pakostakin.
Se kaunis ja lämmin sää (ja upeat mallit tietysti) houkuttelivat kuvaamaan - aika paljon enemmänkin, kuin olin etukäteen ajatellut. Työpajoissa suurin anti on tavallisesti toisten työskentelyn seuraaminen, sitä omaa kuvaamistahan voi harjoitella yksinkin. Nyt tuli kuvattua kortit täyteen, vaikkakin toki julkistamiskelpoisten prosenttiluku on taaskin tavanomainen: pieni yksinumeroinen.
 |
| Mallin ohjaus oli hyvin määrätietoista, mutta kohteliasta. |
 |
| Paljukulttuuri näytti kiinostavan - oliskohan vierasta Kaliforniassa? |
 |
| Ope ja mallit - kolme väriä ;) |
 |
| Monena mies eläissään - tässä Hannu kurssin melanheiluttajana. (Tarkoitus siis oli saada aaltoja mallin ympäristöön.) |
 |
| Kummallakin kuvaajalla oma mielenkiinnon kohteensa... |
 |
| Kun käytössä on vuosikausia sama kamera ja yksi objektiivi, on sen hallinta melko lailla selkäytimessä. |
 |
| Kontrastia kuvaan vanhasta hirsiseinästä. |
Työpajalla oli monenlaisia vaikutuksia jopa laajemmaltikin: esimerkiksi kalavedet niemen ympäristössä tuntuivat parantuvan olennaisesti, jos nyt uisteluveneiden reiteistä voi päätellä. Kaloja joka tapauksessa etsittiin lähempää rantaa kuin edellispäivänä.
Yksi kuvausrasteista oli sisätiloissa. Varsinkin talon yläkerran isot päätyikkunat mahdollistivat luonnonvalon varaisen kuvauksen sielläkin. Itselleni melko outoa, kun puolen ikäänsä on opetellut keinovalon käyttöä vallitsevan tehostamiseen.
 |
| Kansakunnan kaapinpäällä - tai no, takan päällä. Kun kerran viehättävässä miljöössä oltiin, piti sitäkin yrittää saada mukaan. Mestarin opetus oli kuitenkin: lähemmäs, tiukemmin, turhat pois reunoilta. |
 |
| Idean omaperäisyyttä ei voi oikein kehua, mutta isoista ikkunoista huolimatta luontevien kuvaideoitten löytäminen alkoi olla vaikeaa kuvausjakson loppua kohden. Ja, pitäähän sitä olla jotain karsittavaakin. |
Kimin sivut: http://www.kimweston.com/
Kuvauspaikka:
http://www.tolvanhelmi.fi/
